|
|
Tänään vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Mutta miksi juuri 28.2.? Vastaus löytyy alkuperäisen, vuonna 1835 julkaistun alkuperäisen Kalevalan alkulehdiltä. Elias Lönnrot päiväsi runokoosteensa alkupuheen 28.2., siitä tämä päivämäärä. Kalevalalle on liputettu jo satakunta vuotta, virallinen asetuksella säädetty liputuspäivä se on ollut vuodesta 1978. Edellä mainittu Lönnrot tunnetaan Kalevalan eri versioiden kokoajana, mutta asialla oli myös muita. Esimerkiksi David Europaeus keräsi Kullervo-runon säkeet Inkerinmaalta, joten Putinin kotikaupunki Pietari sijaitsee ikiaikaisilla suomalaismailla (en kuitenkaan ehdota alueen takaisin valtaamista tälläkään perusteella...). Suurin osa kalevalaisista runoista on kuitenkin kerätty 1820-40-luvuilla pohjoisempaa, nykyisen Suomen ja Venäjän rajan molemmilta puolilta. Muualta Suomesta runonlauluperinne oli melkein kadonnut, sillä luterilainen kirkko piti lauluperinnettä pakanallisena. Eli runonlaulua oli aiemmin harrastettu myös muualla Suomessa, mutta se säilyi pisimpään Karjalan korpimailla. Varmaan olen lukenut Kalevalaa yläkouluvuosina, pakotettuna tietty, mitään muistikuvaa ei tästä minulla ole. Mutta keväällä 2021 otin kirjahyllystä Kalevalan ja yllätyin totaalisesti sen kanssa! Pariin otteeseen heräsin aamuyöstä kolmen nurkilla pelkästään sen takia, että kirjan lukemista oli aivan pakko jatkaa. Eivät kaikki runot ole yhtä suuria helmiä, mutta osat siitä vangitsivat minut totaalisesti. Jos tämä iski minuun tällä tavalla, mitä muuta Kalevala on saanut aikaan tai innoittanut? Otetaanpa esimerkiksi Järvenpään tähän saakka tunnetuin säveltäjä, Ainolan isäntä Jean Sibelius. Hän oli salakihloissa Aino Järnefeltin kanssa opiskellessaan Wienissä. Jeanin (eli Janne, mitä nimeä hänestä käyttivät ystävät ja sukulaiset, kuten minäkin nimitän häntä, tärkeää työtoveriani) piti todistaa Ainon isälle, todella jämylle suomalaisuusmiehelle Alexander Järnefeltille, että hänessä oli miestä elättämään perheensä musiikilla. Jannella oli Kalevala, jota hän luki ja tutki, ja sieltä hän löysi nimenomaan Kullervon runon, jonka innoittamana hän sävelsi läpimurtotyönsä eli sinfonisen sävelruno Kullervon. Sen kantaesitys oli 28.4.1892 ja vastaanotto oli erittäin suopea. Moni suomalainen säveltäjä oli yrittänyt luoda suomalaiselta kuulostavaa musiikkia, mutta vasta Kullero kuulosti oikeasti suomalaiselta ja tämä sinkautti Jannen uran nousuun. Janne painatti konsertin käsiohjelman suomen kielellä, joka oli poikkeuksellista, mutta varmasti miellytti tulevaa appiukkoa, sillä Janne ja Aino menivät naimisiin 10.6.1892. Entäpä kuvataiteet? Yksi suomalaisen kulttuurin tärkeimpiä sielunmaisemia ovat Akseli Gallen-Kallelan lukuisat Kalevala-aiheiset maalaukset, joita jokainen meistä voi käydä ihan livenä ihastelemassa esimerkiksi Kansallismuseon aulan katossa. Ei siis tarvitse olla sataatonnia pätäkkää, että ostaisi oman Gallenin, museossa voi ajan kanssa ihastella kattofreskoja pelkällä pääsymaksulla vaikka koko päivän. Suomalaista kulttuuria nostetaan esille tietysti kaikissa meidän peleissä, mutta Kalevalaa sivutaan enemmänkin esim. Karjala-, Sibelius- ja Suomi-peleissä.
0 Comments
Leave a Reply. |
Arkisto
February 2022
Aiheet
|