Mistä tulee Veteraanipäivä?

Kuva:
Maisema Tali-Ihantalasta v. 1944


Kun 2. maailmansota Suomen taisteluiden osalta päättyi keväällä 1945, oli osamme häviäjän osa. Voittajat viettävät voiton muistopäiviä, häviäjä ei. Suomessa keskityttiin lähinnä aktiivisesti unohtamaan, pääpaino oli jälleenrakentamisessa ja sen vaatimassa työnteossa. Valtavassa määrässä työntekoa. Sen alle jäivät satojentuhansien miesten sotamuistot ja -traumat (nykyään sanottaisiin PTSD, posttraumaattinen stressioireyhtymä), noin 100 000 sotainvalidin vammat, niiden hoito ja kuntoutus, naisten ja lasten vuosikausia kestänyt henkinen paine ja huoli rintamilla olevista läheisistä sekä koko kansaa koskenut ruoan puute. Lähes 100 000 suomalaista oli sotavuosina kuollut, heistä suurin osa nuoria miehiä. Koko ajan painoi vielä sanomaton huoli: mitä tekee voittajavaltio Neuvostoliitto. 1940-luvun loppuun saakka oli valtava pelko siitä, että miehittääkö se Suomen. Kun Tsekkoslovakia siirrettiin painostuksen ja väkivallan jälkeen vuonna 1948 suoraan Neuvostoliiton valtapiiriin, meni SKDL:n vaikutusvaltainen kansanedustaja Hertta Kuusinen, Terijoen hallituksen pääministerin ja NKP:n politbyroon jäsenen Otto-Wille Kuusisen tytär muuten, sanomaan että Tsekkoslovakian tie on meidänkin tie. Tiedettiin siis kotimaisten kommunistien vallankumoushaluista. Ei ollut helppoa.

Olot tasoittuivat ja maa pikkuhiljaa vaurastui, mutta kesti 40 vuotta, ennen kuin julkinen valta pystyi huomioimaan kunnolla 2. maailmansodan ponnistukset. Siihen vaadittiin Neuvostoliiton sisäisen tilanteen muuttuminen. Esityksen veteraanipäivästä teki vuonna 1986 pääministeri Kalevi Sorsa, juhlaa vietettiin ensimmäisen kerran seuraavana vuotena. Päiväksi valittiin neutraali 27.4., jolloin vuonna 1945 viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat Käsivarren Lapista ja suomalaiset sotilaat nostivat Suomen lipun Treriksgränsenin eli kolmen valtion Suomen, Ruotsin ja Norjan rajamerkille. Neuvostoliiton sotilaat olivat tosin Porkkalan tukikohdassa (josta käytettiin nimitystä ”pistooli Suomen ohimolla”) vielä kymmenisen vuotta, tykinkantaman päässä Helsingistä, mutta se on ihan oman kirjoituksensa aihe.

Sotiemme veteraaneja oli vielä vuoden 2021 alussa noin 6000, heistä suurin osa naisia. Vaikka heidän määrä vähenee veteraanien väistämättömän ikääntymisen myötä, on silti tärkeää muistaa heidän tekemäänsä työtä. Siksi liputamme myös tulevina vuosina!

Suomesta 2. maailmansodassa Historiapelit kertoo mm. seuraavissa peleissä: Suomi-Finland, Savo, Helsinki-Helsingfors ja Suomenlinna.

---