Mitäs se Minna Canth tekikään, että sille liputetaan?

Minna Canth (alunperin Ulrika Wilhelmina Johnsson) on yksi niistä ihmisistä, joista voi sanoa, että maailma ainakin Suomen perspektiivistä olisi erilainen ilman häntä. Ensin muutamalla sanalla hänen elämänvaiheensa ja vaikka ne ovatkin melko erikoiset, niin jäljempänä hänen varsinaisesta vaikutustyöstään.

Ulrika Wilhelmina Johnsson syntyi 19.3.1844 Tampereella, meni naimisiin 21-vuotiaana, sai seitsemän lasta, jäi leskeksi 35-vuotiaana ja kuoli 12.5.1897 Kuopiossa. Tämä oli aivan normaalia ylemmän keskiluokan naisen elämää tuohon aikaan, mutta tästä eteen päin kuvaan sitä rajojen rikkojaa (tai rettelöitsijää, kuten häntä silloin monesti kuvattiin), joka jätti suuren jäljen yhteiskuntaamme.

---

Lapsena Mina (tuota nimeä hän käytti silloin itsestään) kävi koulua ensin Tampereella, sitten Kuopiossa, jonne isä-Gustav siirtyi Finlaysonin tehtaan mestarin paikalta pitämään Tampereen lankakauppaa. Koulukieliä hänellä olivat sekä ruotsi että suomi. Myöhemmin hän kirjoitti kirjoja ja näytelmiä, molemmilla kielillä. Nuoreksi naiseksi kasvanut Mina ei nähnyt (tai halunnut nähdä) itseään kotirouvana ja hän menikin Jyväskylän opettajaseminaariin. Tässä oli pointti, että opettajan ammatissa nainen saattoi pysytellä itsenäisenä.


Opettajan uralle tuli mutka, sillä Minan opettaja Johan Ferdinand Canth kosi oppilastaan niin pitkään, että tämä suostui. Naimisiin mentiin, etunimeksi tuli Minna, mutta paikkaansa tyytyvää porvarisrouvaa Minnasta ei tullut. Johan Canth oli mukana myös lehtityössä ja Minna kirjoitti juttuja hyvin eri aloilta miehensä lehtiin. Hän oli näin ensimmäinen suomenkielinen nainen toimittajana. Hän otti jo näistä ajoista lähtien kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Naisten asema oli varmasti hänelle tärkein asia. Tähän liittyi esimerkiksi raittiuden vaatimus. Naisethan eivät tuolloin(kaan) käyttäneet alkoholia, mutta miesten juopotteluun saattoivat mennä perheen ylöspitoon tarkoitetut rahat ja monesti menivätkin.




1870-luvun loppu oli muutosten aikaa pahassa ja hyvässä. Ensin ilmestyi Minnan oma novellikokoelma 1878, mutta seuraavana vuotena puoliso Johan kuoli: nuorin lapsi Lyyli syntyi puoliorpona. Minna päätti vaihtaa maisemaa ja muutti Kuopioon, jossa hän otti vetääkseen isävainajansa lankakaupan. Lankakauppa menestyi ja Minna otti hoitoonsa myös veljensä sekatavarakaupan. Tästä kasvoi oikein kauppaketju ympäri Savoa. Eli: Canth oli paitsi kirjailija, myös menestyvä liikenainen, Suomen ensimmäisiä. Tässä tullaan paradoksiin. Naimisissa ollut nainen ei hallinnut omaisuuttaan, mutta leski hallitsi. Minnan taloustilanne oli hyvä ja hän voi jo keskittyä kirjoittamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hänen kotiinsa Kanttilaan muotoutui Minnan salonki, jossa vaikuttivat tai kävivät mm. kaikki Järnefeltit, Juhani Aho veljineen, Pekka Halonen ja hänen sukuaan, Erkon veljekset, Gallen, Helsingin Suomalaisen teatterin Kaarlo ja Emilie Bergbom eli koko suomalaisuuden kerma! Toisaalta Minna oli myös jyrkkä mielipiteissään, suuttui ja suututti helposti. Minnan ja Juhani Ahon riita-ajan kirjeenvaihdosta voi lukea, miten myrkyllisesti lahjakkaat ihmiset voivat halutessaan toisiaan loukata!
Raittiuden ja tasa-arvon lisäksi Canth suorastaan saarnasi siveyden puolesta: koska naiset ovat pääsääntöisesti siveitä, miksi miehilläkään saisi olla seksisuhteita ennen avioliittoa. Myös mielisairaiden kohteluun hän halusi parannusta. Uudet aatteet kiinnostivat, mm. Darwinin uusi oppi evoluutiosta, spiritismi (joka oli oikea muoti-ilmiö 1800-luvun lopussa) sekä sosialismi. No, sosialismia oli utopia-aatteena helppo kannattaa, koska sitä ei oltu vielä missään käytännössä kokeiltu...
Kuolema korjasi Minna Canthin melko varhain, vain 53-vuotiaana. Hän kärsi viime vuosinaan sydänvaivoista ja sai useita sydänkohtauksia ennen sitä kohtalokasta. Teokset (mm. Työmiehen vaimo, Köyhää kansaa, Papin perhe) jäivät elämään ja hänen näytelmiään esitetään edelleen paljon. Patsas hänelle pystytettiin Kuopioon vuonna 1937. Vuodesta 2007 Minnan syntymäpäivä 19.3. on ollut virallinen liputuspäivä, ensimmäinen naiselle omistettu muuten! Samalla juhlitaan myös tasa-arvoa. Aika jännää, että kesti pitkälle 2000-luvulle, että löydettiin liputuksen arvoinen nainen, ehkä se kertoo jostain, mistä Minna Canth kirjoitti jo 1870-luvulla: naisten asemasta.

Mutta onhan Minna päässyt meidän lautapeleihimme. Suomi-Finland -pelissä hänet mainitaan Kuopiossa, Savo-pelissä hänestä kerrotaan paljon enemmän.

---

Kuvassa omin käsin Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi nostettu Suomen lippu, kuvassa myös nostoavustaja Zorro-koira. Zorro on ollut nostamassa/laskemassa lippua satoja kertoja, on siten ehkä maamme isänmaallisin koira.

Ja sitten pakollinen tieto-osuus:
Lipun nosto tapahtuu pääsääntöisesti aamulla klo 8, mutta lasku talvella auringon laskiessa, muuna aikana klo 21. Vaalipäivinä lippu lasketaan klo 20, kun vaalihuoneistot suljetaan. Tänään 19.3. siis n. 18.30 lipun lasku Järvenpään tasalla.

---