|
|
  Tänään vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Mutta miksi juuri 28.2.? Vastaus löytyy alkuperäisen, vuonna 1835 julkaistun alkuperäisen Kalevalan alkulehdiltä. Elias Lönnrot päiväsi runokoosteensa alkupuheen 28.2., siitä tämä päivämäärä. Kalevalalle on liputettu jo satakunta vuotta, virallinen asetuksella säädetty liputuspäivä se on ollut vuodesta 1978. Edellä mainittu Lönnrot tunnetaan Kalevalan eri versioiden kokoajana, mutta asialla oli myös muita. Esimerkiksi David Europaeus keräsi Kullervo-runon säkeet Inkerinmaalta, joten Putinin kotikaupunki Pietari sijaitsee ikiaikaisilla suomalaismailla (en kuitenkaan ehdota alueen takaisin valtaamista tälläkään perusteella...). Suurin osa kalevalaisista runoista on kuitenkin kerätty 1820-40-luvuilla pohjoisempaa, nykyisen Suomen ja Venäjän rajan molemmilta puolilta. Muualta Suomesta runonlauluperinne oli melkein kadonnut, sillä luterilainen kirkko piti lauluperinnettä pakanallisena. Eli runonlaulua oli aiemmin harrastettu myös muualla Suomessa, mutta se säilyi pisimpään Karjalan korpimailla. Varmaan olen lukenut Kalevalaa yläkouluvuosina, pakotettuna tietty, mitään muistikuvaa ei tästä minulla ole. Mutta keväällä 2021 otin kirjahyllystä Kalevalan ja yllätyin totaalisesti sen kanssa! Pariin otteeseen heräsin aamuyöstä kolmen nurkilla pelkästään sen takia, että kirjan lukemista oli aivan pakko jatkaa. Eivät kaikki runot ole yhtä suuria helmiä, mutta osat siitä vangitsivat minut totaalisesti. Jos tämä iski minuun tällä tavalla, mitä muuta Kalevala on saanut aikaan tai innoittanut? Otetaanpa esimerkiksi Järvenpään tähän saakka tunnetuin säveltäjä, Ainolan isäntä Jean Sibelius. Hän oli salakihloissa Aino Järnefeltin kanssa opiskellessaan Wienissä. Jeanin (eli Janne, mitä nimeä hänestä käyttivät ystävät ja sukulaiset, kuten minäkin nimitän häntä, tärkeää työtoveriani) piti todistaa Ainon isälle, todella jämylle suomalaisuusmiehelle Alexander Järnefeltille, että hänessä oli miestä elättämään perheensä musiikilla. Jannella oli Kalevala, jota hän luki ja tutki, ja sieltä hän löysi nimenomaan Kullervon runon, jonka innoittamana hän sävelsi läpimurtotyönsä eli sinfonisen sävelruno Kullervon. Sen kantaesitys oli 28.4.1892 ja vastaanotto oli erittäin suopea. Moni suomalainen säveltäjä oli yrittänyt luoda suomalaiselta kuulostavaa musiikkia, mutta vasta Kullero kuulosti oikeasti suomalaiselta ja tämä sinkautti Jannen uran nousuun. Janne painatti konsertin käsiohjelman suomen kielellä, joka oli poikkeuksellista, mutta varmasti miellytti tulevaa appiukkoa, sillä Janne ja Aino menivät naimisiin 10.6.1892.  Entäpä kuvataiteet? Yksi suomalaisen kulttuurin tärkeimpiä sielunmaisemia ovat Akseli Gallen-Kallelan lukuisat Kalevala-aiheiset maalaukset, joita jokainen meistä voi käydä ihan livenä ihastelemassa esimerkiksi Kansallismuseon aulan katossa. Ei siis tarvitse olla sataatonnia pätäkkää, että ostaisi oman Gallenin, museossa voi ajan kanssa ihastella kattofreskoja pelkällä pääsymaksulla vaikka koko päivän. Suomalaista kulttuuria nostetaan esille tietysti kaikissa meidän peleissä, mutta Kalevalaa sivutaan enemmänkin esim. Karjala-, Sibelius- ja Suomi-peleissä.
0 Comments
Kuka arvaa, mikä oli Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivä? Surprise, se oli 5.2. eli sehän on tänään! Mutta minkä takia vietetään Runebergin päivää, mitä se gubbe muka teki? Sehän kuolikin jo varmaan sata vuotta sitten (väärä vastaus, oikea kuolinvuosi on 1877). Kuvissa Runeberg ensin nuorena lupauksena ja sitten kansakunnan mestarina. Joskus joku elää oikeassa paikassa ja vielä oikeana aikana. Ja oikeilla lahjoilla varustettuna. J.L. Runeberg syntyi Pietarsaaressa 1804 eli hän oli vasta pieni poika, kun Ruotsin silloin kutistuvan valtakunnan itäosa joutui Venäjän keisarikunnan alaisuuteen. J.L. opiskeli Turun yliopistossa 1820-luvulla opiskelutovereina tuntemattomuuksia kuin Juhan Vilhelm Snellman. Mm. heistä muodostui Lauantaiseura, varhainen suomalaisuuden muokkaaja. Turun palon seurauksena yliopisto muutti Helsinkiin, niin myös Runeberg kavereineen. Tämä oli aikaa, jolloin monisatavuotinen ruotsalaisuus alkoi sattuneesta syystä liudentua Suomessa ja etsittiin jotain uutta, suomalaista. Opiskeluaikoinaan J.L. toimi kotiopettajana Ruovedellä ja Saarijärvellä ja tämä vaikutti koko hänen tulevaisuuteensa. Hän tutustui siellä suomenkieliseen kansaan sekä parikymmentä vuotta aiemmin käydyn Suomen sodan veteraaneihin. Tästä syntyi kypsyttelyn jälkeen kaksi merkkiteosta. Runebergin ensimmäinen runokokoelma julkaistiin samana vuonna, kun hän aloitti 1830 Helsingin yliopiston kaunopuheisuuden dosenttina ja klassisten kielten opettajana (korkeassa 26 vuoden iässä!). Siinä yhtenä runona oli Bonden Paavo eli suomeksi Saarijärven Paavo. Tässä tullaan lievää suurempaan paradoksiin: suomalaista kulttuuria luotiin tuolloin enimmäkseen ruotsin kielellä. Tämä ei sinällään ole mitenkään ihmeellistä. Vaikka pääosa suomalaisesta sivistyneistöstä osasi ainakin auttavasti suomea, olivat he käytännössä ruotsinkielisiä. Suomen kieltä kun ei oltu käytetty kulttuurissa, tieteissä tai hallinnossa siihen asti ollenkaan. Runeberg jatkoi opettamista ja runojen kirjoittamista sekä oli lehtialalla. Porvooseen hän siirtyi 1838 kymnaasin lehtoriksi, jonka vuoksi hänet vihittiin myös papiksi. Toinen 1820-luvun hedelmä syntyi 1848, jolloin julkaistiin Vänrikki Stoolin tarinoiden 1. osa: legenda oli syntynyt. Jo aiemmin tunnettu Runeberg nousi nyt suurmieheksi, jonka omaa nimikkopäivää alettiin viettämään hänen 50-vuotispäivänään 1854! 2. osa Stoolista julkaistiin 1860. Runebergin runosta Vårt land (1846) sävelsi Fredrik Pacius seuraavana vuonna kansallislaulumme ja se kantaesitettiin eli laulettiin 12.5.1848. Se sai tuntemamme suomenkieliset sanat 1867. Stoolin toisessa osassa on myös runo Porilaisten marssi, joka kuvaa hyvin Runebergin melkoisen militaaria isänmaallisuutta. Runeberg kuoli 1877 ja jo viisi vuotta myöhemmin hänen poikansa Walterin isästään tekemät patsaat pystytettiin Helsinkiin ja Porvooseen. 1885 Svenska Litteratursällskapet i Finland otti omaksi juhlapäiväkseen tämän 5.2. Tätä voi pitää yhtenä esimerkkinä tuon ajan kielitaistelusta ruotsi-suomi, mutta tästä aiheesta kirjoitan joku vappu vielä ihan oman juttunsa.  J.L. Runeberg oli siis sankari Suomen suuriruhtinaskunnassa, mutta hän oli hyvin tunnettu runoilija ja kirjailija myös vanhassa maassa eli Ruotsissa. Runebergien perheessä oli myös toinen kirjailija eli J.L:n puoliso Fredrika. Hän kirjoitti useita romaaneja ja novelleja, mutta niihin suhtauduttiin, kuten naisten asemaan yhteiskunnassa 1800-luvulla muutenkin, ehkä vähätellen, Joihinkin teoksiin suhtauduttiin hyvinkin positiivisesti, toisiin lähes vihamielisesti. Hänen miehensä varjo jätti kyllä aikanaan monta muutakin varjoonsa. Fredrikan tuotantoa on ”löydetty” moneen otteeseen viimeisen sadan vuoden aikana. Juhan Ludvigin lähipiirissä oli vielä yksi runoilija, nimittäin parikymmentä vuotta nuorempi neiti Emilie Björksten. Hänen kanssaan kansallisrunoilijallamme oli 20 vuoden suhde, ainakin Panu Rajalan mukaan. Fredrika hyväksyi suhteen, joskus varmaan hampaita kiristellen. Mutta Johan Ludvigille ja Fredrikalle, pikkuserkukset muuten, syntyi kuitenkin kahdeksan yhteistä lasta, joten kyllä aviopari oli tekemisissä paljon myös keskenään. Sitten kaikkein tärkeimpään: mistä tulee Runebergin torttu? Leivoksen historia on ns. hämärän peitossa, mutta yhden version mukaan Fredrika teki miehelleen makean leivoksen niistä aineksista, joita kaapista löytyi. Sokeriveden ohella tortun kostutukseen voi käyttää vaikka rommia ja jotkut nauttivat (ainakin aikoinaan) leivoksen aamiaiseksi snapsin kera. Oikein hyvää Runebergin ja Svenska Litteratursällskapet i Finland-järjestön päivää! Ja muistakaa ottaa lippu salosta tänään auringon laskiessa. Järvenpään horisontissa tämä tapahtuu noin klo 16.44.  |
Arkisto
February 2022
Aiheet
|
RSS Feed